Vanha pieru

Tiistaina tuli sitten taas lisää ikää mittariin, kun täytin 31. Oon niin vanha pieru, että ihan hävettää. Synttäriaamu lähti käyntiin niin, että aamutoimien jälkeen koneelle mennessäni löysin sen alta hyvin osuvan synttärikortin Jennalta (kiitti vaan ihan helvetisti teiniprinsessa..) 

Töissäkin mua muistettiin synttäreiden kunniaksi. Heti aamusta aamiaisella yläkerran ruokalassa kuulutettiin, että mulla on synttärit ja sitten työntekijät ja asukkaat lauloivat mulle onnittelulaulun ja sain hienon synttäri-ilmapallon. Se tietty piti sitoa, Evsin avustamana, mun avainnauhaan kiinni ja mun olis pitänyt kuulemma kulkea loppupäivä Happy Birthday-pallo pään yläpuolella liehuen. Minähän en tietenkään käskyä totellut, vaan aamupalan jälkeen jätin pallon toimistolle odottamaan kotiinlähtöä. :P

Vähän ennen lounastaukoa erään asukkaan, Jeanin, tytär Barbara toi mulle tekemänsä synttärikakun. Barbara on vähän kuin meidän keinoemo täällä Vancouverissa. Hän aina tuo meille tekemäänsä ruokaa ja herkkuja perjantaisin eli suoraan sanottuna hemmottelee meidät pilalle. Barbara on kyllä aivan ihana! Eikä kyllä uskoisi, että rouva huitelee jo 70-kymmenissä ja äitinsä 90-kymmenissä! Näyttävät parikymmentä vuotta nuoremmilta molemmat! Barbara kyseli minulta jo aiemmin, kuultuaan, että mun synttärit on tulossa, että mistä herkuista mä tykkään. Kerroin sitten pitkän pohdinnan jälkeen, että semmoinen hyydytetty juustokakku on mieleen. Barbara ei ollut aiemmin sellaista tehnyt ja oli sitten improvisoinut mun mielihalujen mukaan mansikka-sitruunahyytelökakun. Eikä ollut ollenkaan hullumpaa :) Namskis. 

Barbara ja pahvilaatikollinen synttäriherkkuja

Ritva koittaa päästä osingolle

I love da cake!!

 Sitten kun oltiin Jennan kanssa syöty lounas ja maistettu Barbaran kakkua, pölähtivät meidän ohjaajat Evi ja Ritva keittiöön laulaen taas onnittelulaulua ja kantaen mukanaan toista kakkua! Olivat hankkineet kauniin ja maukkaan, tuoreesta mangosta tehdyn täytekakun mulle lahjaksi, kun eivät tienneet Barbaran tekemästä kakusta. Pitihän sitäkin sitten maistaa. 

(Päivän aikana maistettiin vielä kolmattakin kakkua, kun yksi Suomi-kodin hoitajista jäi eläkkeelle ja hänellekin oli hankittu kakku). Töistä lähtiessä Ritva lykkäs vielä mun kainaloon tällaisen herkun (huom. sisältöä pullolla oli aika paljon enemmän kun sen sain)

 

Kaiken kaikkiaan oli mukava syntymäpäivä töissä. Eräskin asukas liikuttui ihan kyyneliin, kun hänestä tuntui niin pahalta, kun hänellä ei ollut minulle antaa lahjaa. Voi toista hassua.

Töiden jälkeen suunnattiin Jennan kanssa sitten Flight Centre-matkatoimistoon Metrotownin jättimäiseen ostoskeskukseen Metropolisiin (suurin BC:ssa! Yli 450 liikettä – massiivinen!) ja ostaa pläjäytettiin viikon rantaloma Kuubaan! Pitäähän sitä vanhoja luita vähän hemmotella lämmöllä, kun ei tämä kevät tunnu saapuvan tänne Vancouveriin sitten millään! 

Ennen tänne harjoitteluun lähtöä Evi kertoi meille, että meillä on mahdollisuus pitää viikko lomaa kesken harjoittelun, jos halutaan, niin että ollaan täällä harjoittelussa sitten ns. viikko pidempään. Sain sitten Jennan suostumaan tähän ideaan pienellä taivuttelulla (Jenskalla niin kova kiire takaisin Suomeen kavereiden luo, ettei olis millään malttanut olla yliaikaa maailmalla) ja päätettiin, että pidetään lomaviikko sitten noin harjoittelun puolivälissä. Matkakohteenakin meillä oli alun perinkin mielessä Kuuba, kiitos erään toisen harjoittelublogin. Matkakohdeideat tosin vaihteli tässä useampaan otteeseen, kun Jenna aina innostui milloin mistäkin kohteesta ;) Mietittiin muun muassa Havaijia ja Meksikoa, mutta innostuttiin kuitenkin Kuubasta uudestaan ja saatiin sinne ihan hyvänhintainen reissu uudesta hotellista all-inclusive paketilla. Samanlainen matka Suomesta maksaisi vähintään reilu 2000e ja me ei maksettu siitä lähellekään niin paljoa. Eli nyt sitten lähdetään Varaderon valkoisille hiekoille turkoosin meren äärelle 24.5. ja palataan Couveen 31.5. 

Tulee hieman pidempi vapaa töistä, kun 21.-23.5 on muutenkin pitkä viikonloppuvapaa Victoria-päivän ansiosta. Silloin pitää pitää tehoshoppailupäivät, koska todettiin ettei meillä kummallakaan ole mitään hellevaatetta täällä mukana. Niin ja tartteehan sitä hankkia minunkin sellainen uikkari, johon tämän maitovalaan ruhon saa ahdettua. Voitte varmaan jo kuvitella sielunne silmin kuinka mä kirmaan Kuuban biitsillä kuin Tuksu konsanaan.. Tosin sillä erotuksella, että mä olen yhtä valkoinen kuin albiino kun taas Tuksu… ei ole. Älkää kuitenkaan olko huolissanne – en aio tehdä omaa versiota Tuksun kuuluisasta ”tässä paljastelee ryhävalas”-videosta. ;)