Suomi sitten tietty meni ja voitti lätkän maailmanmestaruuden heti, kun mä en ole Suomessa sitä juhlimassa. DAMN!! Vähän kyllä nyt harmittaa.
En oo pystynyt seuraamaan matseja täällä Kanadassa ollessani, kiitos 10h aikaeron ja sen faktan, ettei kanukkitv näyttänyt muita kuin Kanadan ja USAn matseja töllöstä. Suomi-Venäjä matsin sentään pystyin katsomaan, kun täällä vihdoin näytettiin semifinaalimatsit telkasta, vaikka Kanada oli jo pudonnut jatkosta. Tosin senkin matsin katsoin töissä ja näin vain kaksi ekaa erää, mutta pääsin sentään todistamaan maailmanhistorian hienointa maalia a'la Mikael Granlund. Ei muuta voi sanoa kuin voi elämän kevät minkä maalin teit Mikke :D
Kun Suomi sitten oli tiensä raivannut finaaliin olin ihan täpinöissäni, että pääsen sen matsin todistamaan ihan livenä telkasta. Voi kuinka väärässä olin. Heräsin into piukeena sunnuntai-aamuna 11sta ja räppäsin telkan päälle. Ei matsia missään. MitVit... aattelin. Kävin tv-ohjelmiston läpi - ei edelleenkään matsia. Siinä kohtaa alkoi suoraan sanottuna kasvamaan aikamoinen lerssi otsassa. Hirveellä paniikilla nettiin. Tiesin että Anywheretv:stä voisin matsin katsoa. Niin tiesi moni muukin ulkosuomalainen - mulla meni tunti ennenkuin sivut suostuivat latautumaan ja pääsin kirjautumaan sisään. Eli eka erä missattiin täydellisesti. No onneksi siinä ei mitään tapahtunutkaan. Seuraavat kaksi erää sitten tuijotin tietokoneen ruutua ja yritin pahasti pätkivästä Mertarannan selostuksesta saada tolkkua. Ja kun lähetys pätkäisi alkoi hirveä ärräpäiden tulva ja epätoivoinen yritys saada kuva ja ääni takaisin. Ei se nyt mikään laadukas lähetys ollut, mutta näin kuin näinkin 2 vikaa erää ja pätkimisen takia missasin vain yhden maalin.
Oli kyllä niin hieno matsi. Mä täällä vaan sohvalla pompin ja kiljuin ja nauroin kun maaleja alkoi satamaan. 16 vuotta sitä voittoa odotettiin. Se on pitkä aika. Olin vuonna '95 15-vuotias eli hieman liian nuori lähteäkseni Hesaan riekkumaan ja juhlimaan mestaruutta (olin ihan keltanokka) ja nyt sitten oon toisella puolella maapalloa, kun olis ollut halua ja mahdollisuus liittyä juhlivaan joukkoon. Oh well, sellaista se on elämä. Täällä ei ketään juuri kiinnostanut Suomen voitto - Canucksien voitoille kyllä kiljutaan kaduilla. Korkkasin sitten itsekseni Ginger alen ja katselin netistä pelaajien mellestystä pukuhuoneessa.
(Kyllä täällä sitten lopulta näytettiin se finaalimatsi ihan telkastakin - mutta nauhoitettuna myöhemmin iltapäivällä. Oli selkeesti tärkeämpää näyttää joku pirun Lacrosse-finaali livenä tvstä kuin lätkän MM-finaali).
Ensi vuonna olis tietty mahdollisuus mennä kotikisoissa matseja katsomaan, mutta on kyllä niin suolaiset hinnat niillä lippupaketeilla, että enköhän mä ihan telkan edessä tule jumittamaan. "Hieman" on hinnat nousseet vuoden 2003 kotikisoista, jossa kävin mm. katsomassa kun Suomi legendaarisesti otti Ruotsilta turpiinsa välierissä ensin johdettuaan 5-1 ja lopulta häviten 5-6.
Josko sitten ensi keväänä olis mulla mahdollisuus päästä mukaan torille. Oon vaikka valmis matkustamaan Tallinnaan ottelun ajaksi, kunhan Suomi vaan taas voittaisi ;)
PS. Muita kuulumisia ei nyt täältä oikein ole. Hiljaiseloa ennen Kuubaan karkaamista. No käytiin me Suomi-kodin sauna testaamassa lauantaina. Siinäpä se sitten olikin :D Born to be wild paitsi himassa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti