Arkea ja juhlaa Suomi-kodissa

Viime viikolla meidän ohjelmaan kuului muun muassa keskiviikkona ostosreissu muutaman asukkaan kanssa Brentwoodin ostoskeskukseen sekä torstaina työpaikalla talon tarjoama kiinalainen lounas. Ostosreissulla meille jokaiselle työntekijälle sekä vapaaehtoiselle avustajalle oli määrätty yksi asukas, jonka avustajina me toimimme ostosreissun aikana. Jenna toimi Sirkka-nimisen asukkaan apuna ja minä shoppailin Evsin kanssa. Menomatka ostoskeskukseen sujui Suomi-kodin omalla bussille. Siinä matkalla meille myös kerrottiin, että opiskelijoiden ensimmäisellä ostoskeskusreissulla on tapana, että opiskelijat esittävät matkalaisille jonkun laulun. Siinä sitten kuumeisesti mietittiin, että mihinkähän lauluun sitä muistaisi enemmän kuin kolme ensimmäistä sanaa. Ainoa kappale, joka sitten tuli mieleen (Ritvan, meidän toisen ohjaajan, avustamana) oli Maamme-laulu. Se sitten kajautettiin ilmoille matkalaisten iloksi(?). Ostarilla oli sitten tarkoitus kierrellä jokunen tunti sekä syödä lounas. Asukkaiden ostokset oli pääosassa, enkä minä ainakaan ehtinyt itselle katsella mitään, vaikka sekin olisi ollut ok, koska Ev piti minut kiireisenä.. Pitänee poiketa Brentwoodissa sitten omalla ajalla. Sieltä ainakin löytyisi mun ja Jennan himoitsemia Kanada-huppareita, jollaiset kai pitää ostaa ennen Suomeen paluuta.

Sirkka ja Ev lounaalla

Löysi Ev'kin lopulta ostettavaa (ja Sannakin jopa antoi sen ostamiseen luvan)

Torstaina oli siis vuorossa Chinese lunch eli kiinalainen lounas. En ollut syönyt kiinalaista ruokaa, jota RAKASTAN, ainakaan kuukauteen, joten odotin tätä lounastarjoilua kuin kuuta nousevaa. Harmikseni se oli pettymys. Täällä tarjoillaan aivan omituista kiinalaista ruokaa. Se näyttää kyllä hyvältä ja tuoksuukin siltä miltä pitää, mutta kaikki on makeaa ja maistuu ihan samalta (eli ei oikeastaan miltään). Naudanlihakin oli ilmeisesti jotenkin leivitetty ja uppopaistettu rasvassa, kun ei siitä mitään lihanmakua edes erottanut. Se olis voinut olla mitä tahansa lihaa... Vatsa tuli täyteen, mutta jäin kyllä kaipaamaan Hyvinkäältä lempiraflani Long Xiangin Peking härkää ja paistettuja nuudeleita.. Heinäkuussa sitten sinne..

Perjantaina 29.4. oli tietenkin koko maailman seuraamat Prinssi Williamin ja Kate Middletonin kuninkaalliset häät. Meilläkin oli coffee bar’issa kuninkaallinen teema. Siinä sitten pe-aamuna aamiaispöydässä töissä istuessa Evi ja Ritva saivat yhtäkkiä ”kuningasidean”: Heidän mielestään Jenna näytti ihan Katelta, joten puetaanpa Jenna hääpukuun prinsessaksi, pyydetään ”parkettikosmetologi” esittämään Prinssi Williamia ja voilà: meille tulee kuninkaallinen hääpari vierailulle coffee bar’iin tapaamaan Suomi-kodin asukkaita. Sieltä sitten kellarivarastosta pengottiin häävieraille sopivia juhla-asuja. Ihme ja kumma minäkin löysin jonkun kamalan pinkin mummokoltun, joka mahtui päälleni. Minä olin prinsessa Jenna-Katen rakas ystävä Margareta, joka oli Suomesta asti tullut häihin pitämään maljapuhetta ystävänsä suurena päivänä (ja toimimaan virallisena videokuvaajana häissä). Evin tytär Melissa ja keittiötyöntekijä Hanna olivat sitten prinsessan morsiusneitoja. Ja kuten sanottu, ”parkettikosmetologi” Larry/Lauri oli sitten sulhanen - Prinssi William (oli juu kovin näköinen.. NOT :P). Kuninkaallinen hääpari saapui coffee bar’iin, tanssi yhden tanssin, oli valokuvattavina jne. Voin vaan sanoa, että olin HYVIN tyytyväinen siihen, että olin niin pienessä osassa tässä… näytelmässä. Mentiin kyllä niin nolouden äärirajoilla että. Kaikkeen sitä joutuu. Jennalla olikin sitten tukalammat paikat :D Aikamoista tekohymyä oli nähtävissä kasvoilla, kun videokameralla filmasin tapahtumia. En mä vahingoniloinen ole suinkaan… en. ;)

Tyylikäs häävierasjoukko. Huomatkaa mun upeat sävy sävyyn olevat juhlakengät ja kivat sukat!

Vasemmalla Ritva ja oikealla Evi

Prinsessa Jenna-Kate ja rakas ystävä "all the way from Finland" Sanna-Margareta

Kathleen edessä ja Hilja taustalla

Marlene vasemmalla ja Minerva eli Min oikealla

Mutta asukkaat olivat ihan innoissaan ja heitä vartenhan tätä hommaa tehdään. Kaikenlaiseen pitää olla valmis ja luova hulluus on paikallaan. Ainakin oppii nauramaan itselleen (vielä enemmän kuin aiemmin), rentoutumaan ja hulluttelemaan enemmän.

Tämä viikko onkin sitten ollut meidän ensimmäinen kokonainen työviikko. Ollaan vedetty bingoa, jumppaa, sanapelejä, rumpurinkiä, levyraatia sun muuta ohjelmaa. Tässä taidonnäytteitä:

Jos ei osaa leikkiä nätisti, joutuu omaan pöytään..

...mutta ei se menoa näytä haittaavan!

Erkki (vas) ja Roland eli Roley-Poley (oik) bingon lumoissa

Löytyykö O:ta?

Min pikku rumpali

Helmi vastasi rytmiosastosta

Jamma jamma jamma jamma jamma jamma jammammaa..

*KOPS*

Ritva, Erkki ja rytmin huumaa

Täysin tavanomainen viikko tämäkään ei kuitenkaan ole ollut. Tiistai-aamuna, kun mentiin töihin pomo-Evi tuli totisena meitä vastaan. Näin heti kasvoista mitä oli tapahtunut ja Evi vahvisti aavistukseni oikeaksi kysymällä meiltä ”Oletteko koskaan nähnyt kuollutta ihmistä?”. No kumpikaan meistä ei ollut… mutta pian sekin asia ”korjaantui”. Yksi Suomi-kodin asukkaista oli tiistai-aamuna nukkunut pois ja Evi tahtoi, että pääsisimme tutustumaan vanhustyössä normaaliin asiaan eli kuolemaan. Hän vei meidät katsomaan poisnukkuneen miesasukkaan ruumista. Itseäni kyllä rehellisesti sanottuna ahdisti melkoisesti, kun kävelimme kohti asukkaan huonetta, mutta kun sinne päästiin ja nähtiin ruumis sängyssä, ei se tuntunutkaan niin kamalalta kuin olin odottanut. Ruumis oli enää vain tyhjä kuori.. jotenkin vahanuken oloinen. Ei se enää ihmiseltä vaikuttanut. Surullistahan se oli, mutta kuten Evikin sanoi, osa vanhustyön arkea. Josko kuoleman kohtaaminen olisi tulevaisuudessa sitten helpompaa, kun nyt on ensimmäisen kuolleen ihmisen nähnyt. Suomi-kodin aulaan oli kauniisti laitettu kynttilä edesmenneen asukkaan muistoksi palamaan, ja viereen kuva hänestä sekä lyhyt kertomus hänen elämästään kaikkien luettavaksi.

Keskiviikko menikin sitten taas hieman iloisemmissa tunnelmissa. Menimme vasta yhteen töihin, koska illalla Suomi-kodilla oli vuorossa kerran kuussa järjestettävä pub night eli pubi-ilta ja meidän tehtävänä oli auttaa asukkaita kaunistautumaan illan juhlia varten sekä auttaa järjestelyissä. Ensimmäiseksi oli vuorossa siis beauty hour eli kauneustunti. Jennalla ja minulla sekä ohjaaja-Ritvalla oli jokaisella oma kauneuspiste, jossa teimme erilaisia kaunistautumistoimenpiteitä asukkaille sen mukaan mitä he halusivat. Oli muun muassa kynsien lakkausta, hiustenlaittoa, meikkausta, käsihierontaa. 

Tervetuloa Sannan Salonkiin!

Miriamin kynnet kuntoon iltaa varten

Kun mummot oli saatu tällinkiin, alettiin koristelemaan ja järjestelemään paikkoja sekä pistämään juomia esille. Ja meillehän oli tietenkin ilmainen juomatarjoilu työn puolesta. Oli limuja, siideriä, olutta, viiniä ja likööriä. Itse testasin muutaman pikkulasillisen siideriä, joka osoittautui kelpo kamaksi (tymäkämpää kuin suomalainen siddu). Jenna taisi maistaa sitä myös, mutta innostui myös kumoamaan hieman punaviiniä. Harvassa työharjoittelupaikassa saa työajalla juoda alkoholia ja vielä työnantajan piikkiin. Siitä pointsit Suomi-kodille :D

Ohjelmana pubi-illassa oli haitarimusiikkia livenä kolmen pelimannin voimin sekä kuningatar Elisabethin vierailu eli koominen sketsipläjäys, jossa kuningatarta esitti Ritvan ystävä Elisabeth (tietenkin). Jälleen kerran, samoin kuin kuninkaallisissa häissä, esitys upposi osaan asukkaista ihan täysillä ja he olivat oikeasti siinä uskossa, että paikalla oli oikea Englannin kuningatar Buckinghamin palatsista. Apartmenttilaiset eli itsenäisesti Suomi-kodin vuokra-asunnoissa asuvat ikäihmiset olivat puolestaan tilanteen tasalla.. humalatasostaan huolimatta ;)

Aini Bailey's-hönössä, Jenna ei

Jenska ja Santsos

Arvaa kuka on ottanut miestä vahvempaa ja kuka ei

Hilja ja vappuhuiska

Pelimannit vinguttaa

Kukas se siellä?

Kukkuu! Erkkihän se siellä!

Kuningatar Elisabeth suoraan Buckinghamin palatsista

Täydestä menee :)

Ellu ja palvova alamainen

Perjantaina oli vuorossa äitienpäivä-coffee bar, jonka jälkeen kaikille Suomi-kodin naispuolisille asukkaille jaettiin äitienpäiväruusut. Sittenhän se työviikko olikin jo pulkassa.

Kukkalähetti

 Loppukevennykseksi pieni pätkä terapiapossun kujeita