Steveston ja heppailua

Kipeät terveiset Vancouverista. Muhun iski viime viikolla joku tauti ja olo on ollut aika kurja. Kurkku ollut kipeänä torstaista asti ja yskittänyt niin että sattuu. Tänään kävin vihdoin lääkärissä ja sain antibiootit, joten josko alkaisi olo helpottamaan pikkuhiljaa.

Veto on ollut totaalisesti pois, ja se on rajoittanut puuhaamista niin paljon, että esimerkiksi Victorian reissu piti siirtää sitten viimeiselle viikonlopulle täällä. Viime viikonloppu meni pääosin kotona sairastaessa. Sunnuntaina oli tarkoitus mennä mm. Ritvan, meidän toisen ohjaajan, luo lounaalle, mutta olin aamulla niin huonossa hapessa, että vain Jenna lähti Ritvan mukaan. Soittivat mulle kuitenkin iltapäivällä, että jaksaisinko lähteä kuitenkin heidän mukaansa käymään Stevestonessa ja vaikka olo oli surkea, lähdin mukaan. Tylsistytti niin istua kolmatta päivää neljän seinän sisällä.

Steveston on siis historiallinen ja tunnelmallinen kalastajakylä Vancouverin kupeessa. Ilma oli alkuun pilvinen, mutta myöhemmin aurinko tuli esiin, joten kylässä oli kiva kävellä, katsella maisemia ja nauttia lämpimästä kesäsunnuntaista. Mukana olivat Ritvan lisäksi myös Ritvan sisko ja tämän mies.

Stevestonissa oleva hukkuneiden kalastajien muistomerkki, jossa myös suomalaisten nimiä

Miks mulle tulee Forrest Gump noista botskeista mieleen..

Fish n Chips!! Hyvä ruoka, parempi mieli, vaikka hemmetin kipeä olo olikin

Putiikkikuja

Ritva ja Ritvan siskon mies.

Nuff said..

Täällä näitä makeita seinämaalauksia on kyllä paljon

Suomalaisten tiellä - Finn Road

Maanantaina puolestaan Sari ja Sinikka meidän töistä veivät meidät vähän heppailemaan Ladneriin talleille. Mukana oli myös Sarin tytär Karoliina, jolla on tallilla hoitohevonen nimeltään Happy. Talleilla oli myös minihevosia, joiden näkemistä me kuumeisesti odotettiin. Mähän en ole koskaan hevosten kanssa ollut kosketuksissa, joten tää oli tosi hieno kokemus mulle. Niin ja tais se Jennakin tykätä ;)

Karoliina ja Happy

Kipper ja kaveri

Mitäs sulla ois siellä? *nuuh*

Clydesdale heppa - mielettömän kokoinen pää ja tamma oli vielä ihan kakara!! Iso akka tästä tulee!

Hevoskuiskaaja-harjoittelija. Mitä lie lässytän sille. Kyllästynyt ilme toisella ainakin..

Tää kaveri tykkäs jyrsiä aitaansa. Huom. Verratkaapa tän pään kokoa tohon Clydesdaleen..

Miniheppa!! <3

Tää sinisilmäinen minihevonen oli meidän suosikki. Kaveri on kuulemma ns. vähän hidas, kun ei ollut syntyessään saanut tarpeeksi happea. Mutta suloinen toinen oli kuin mikä! Mahtuiskohan tää mun matkalaukkuun...? <3

Jokseensakin huvittavan näköinen sinisilmä. Olikohan sen isä aasi tai lammas...?

Ruoka vaan mielessä niin...

Look into my eyes, look into my eyes, not around the eyes.. SLEEP!

Awwww!!

Kaverikuva

Kipper lähti lenkille

Kipperiä kyllä kiinnosti enemmän tienvarsibuffetti kuin lenkkeily

Kipsu oli mun entisen koiran kokoluokkaa, joten ulkoilu sujui suht tutuissa merkeissä - puskista tätäkin sai kiskoa pois ja varoa ettei tilsi varpaille

Löysin uuden ystävän - Taz eli Tasmanian tuholainen :D Iso mötikkä tämäkin!

Heppailun jälkeen meillä oli aika kova nälkä, joten mentiin lähipubiin syömään nachoja, siipiä sun muuta mättöä. Tuli siinä muutama siiderikin nautittua. Nams. Täytyy sanoa, että kyllä oli kuppilassa vähintäänkin mielenkiintoista porukkaa.. ;) Mutta hemmetin hauskaa oli ainakin mulla! En oo pitkään aikaan nauranu niin paljoo. Kiitos siitä! Unohtui hetkeksi aikaa tautikin. Paitsi tietty kun meinasin nauraa röhöttäessä tukehtua keuhkolimaan. :P

Mmmmmm... hyvää!!!

Päiväreissu Whistleriin

Viime lauantaina Susanna, yksi Suomi-kodin care-aideista, ja ystävänsä Lea veivät minut, Jennan ja Jennin päiväreissulle Whistleriin. Päästiin siis tutustumaan komeisiin vuoriin, jotka toimivat Vancouverin olympialaisten alppilajien tapahtumapaikkana. Matkaan lähdettiin aamu 9 jälkeen ja ajomatkaa oli noin 2h verran. Ajomatka jo itsessään oli tosi upea maisemineen, kun Sea to Sky-highwaytä posoteltiin Susannan kyydissä. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Shannon Falls - mielettömän korkea vesiputous.

Maisemia matkalta

Lea, Susanna, Jenni ja minä kävelemässä putoukselle

Siellä se pilkottaa

Shannon Falls

Pysähdyttiin matkalla myös Alice Lakella syömään Lean tekemät herkulliset piknik-eväät. Saatiin jopa "melkein" ruisleipää. Kyllä sekin nää normisti tarjolla olevat pullahötöleivät voitti ihan 6-0. Alkaa ne jo tulla korvista ulos.

Kaunis ilma houkutteli ihmiset järvelle viettämään aikaa

Whistleriin kun päästiin, mentiin heti ostamaan liput hisseille ja sitten ei kun matkaan kohti korkeuksia.

Noustiin ylös Blackcomb vuorta kahdella eri tuolihissiosuudella. Sen jälkeen me nuoret ;) otettiin vielä bussi seuraavalle tuolihissille, joka vei meidät ylös 7th heaveniin eli seitsemänteen taivaasen. Upeat oli maisemat!! Mutta oli myös pirun kylmä. Luntahan siellä tietty oli ja pakkastakin. Pahin osuus oli tulla alas vastatuuleen tuolihississä 7th heavenistä. Meinattiin ihan jäätyä, kun oli vaan ohuet kevättakit t-paitojen päällä. No me ei oltu surkeimmin pukeutuneita. 7th heavenin bussiin meinaan tuli menomatkalla nainen pikkuruisissa mikroshortseissa. Olis kiva ollu kuulla miten sen matka seitsemänteen taivaaseen sujui.. ja varsinkin paluumatka sieltä.

Tää uhkaili lumipallosodalla

Ei meitä palele... ehei.

Vastatuuleen - edelleenkään ei palele.

Kun oltiin laskeuduttu takaisin hieman alemmas Blackcombia sinne missä Lea ja Susanna meitä odotti, lähdettiin gondolahissillä Blackcomb-vuorelta Whistlerille eli mentiin huipulta toiselle (Peak 2 Peak). Whistlerillä ei kyllä päästy sen huipulle, kun Peak oli suljettu liian lumen vuoksi.

Näitä vähän jänskätti

Näitä vähän enemmän... Muutamia kiljaisuja kuului kopissa matkan aikana

Paluumatkalla maan pinnalle nähtiin myös mustakarhu vaeltelemassa yhtä lumetonta laskettelurinnettä ylöspäin!


Whistler on kaunis ja kotoisan oloinen kaupunki. Alppihenkisiä taloja kaikkialla. Jenna varsinkin tykästyi kaupungin tunnelmaan. Käytiin vuorilta laskeutumisen jälkeen syömässä yhden juottolan terassilla eikä ollut ollenkaan huonompaa sapuskaa. Mansikkamargaritassa puolestaan oli toivomisen varaa. Maistu ihan keinolta. Samoin gelato (italialaista kotitekoista jäätelöä) oli yhdessä jätskikojussa täysin mautonta. Ei ollut edes esanssimansikkaa se jäde nähnyt.

Tossa vasemmalla olevalla terassilla safkattiin

Paluumatkalla sitten tehtiin muutama nopea pysähdys näköalapaikoilla, mutta ilta oli pilvinen, joten kovin hyviä kuvia ei saatu. Lisäksi nämä näköalapaikat oli selkeesti suunnitellu joku mies. Parhaat näköalat oli paikoissa, joissa ei saanut pysähtyä ollenkaan ja näköalapaikat taas oli jotain ryteikköä, josta ei edes kunnolla nähnyt sitä maisemaa! Mitä lie miehen logiikkaa moinen..

Kaiken kaikkiaan oli ihana lauantaipäivä ja siitä kiitos kuuluu Susannalle ja Lealle, jotka meitä sinne Whistleriin kuskasivat. ISOT kiitokset teille!!! <3 :) Tykättiin kovasti.