Päiväreissu Whistleriin

Viime lauantaina Susanna, yksi Suomi-kodin care-aideista, ja ystävänsä Lea veivät minut, Jennan ja Jennin päiväreissulle Whistleriin. Päästiin siis tutustumaan komeisiin vuoriin, jotka toimivat Vancouverin olympialaisten alppilajien tapahtumapaikkana. Matkaan lähdettiin aamu 9 jälkeen ja ajomatkaa oli noin 2h verran. Ajomatka jo itsessään oli tosi upea maisemineen, kun Sea to Sky-highwaytä posoteltiin Susannan kyydissä. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Shannon Falls - mielettömän korkea vesiputous.

Maisemia matkalta

Lea, Susanna, Jenni ja minä kävelemässä putoukselle

Siellä se pilkottaa

Shannon Falls

Pysähdyttiin matkalla myös Alice Lakella syömään Lean tekemät herkulliset piknik-eväät. Saatiin jopa "melkein" ruisleipää. Kyllä sekin nää normisti tarjolla olevat pullahötöleivät voitti ihan 6-0. Alkaa ne jo tulla korvista ulos.

Kaunis ilma houkutteli ihmiset järvelle viettämään aikaa

Whistleriin kun päästiin, mentiin heti ostamaan liput hisseille ja sitten ei kun matkaan kohti korkeuksia.

Noustiin ylös Blackcomb vuorta kahdella eri tuolihissiosuudella. Sen jälkeen me nuoret ;) otettiin vielä bussi seuraavalle tuolihissille, joka vei meidät ylös 7th heaveniin eli seitsemänteen taivaasen. Upeat oli maisemat!! Mutta oli myös pirun kylmä. Luntahan siellä tietty oli ja pakkastakin. Pahin osuus oli tulla alas vastatuuleen tuolihississä 7th heavenistä. Meinattiin ihan jäätyä, kun oli vaan ohuet kevättakit t-paitojen päällä. No me ei oltu surkeimmin pukeutuneita. 7th heavenin bussiin meinaan tuli menomatkalla nainen pikkuruisissa mikroshortseissa. Olis kiva ollu kuulla miten sen matka seitsemänteen taivaaseen sujui.. ja varsinkin paluumatka sieltä.

Tää uhkaili lumipallosodalla

Ei meitä palele... ehei.

Vastatuuleen - edelleenkään ei palele.

Kun oltiin laskeuduttu takaisin hieman alemmas Blackcombia sinne missä Lea ja Susanna meitä odotti, lähdettiin gondolahissillä Blackcomb-vuorelta Whistlerille eli mentiin huipulta toiselle (Peak 2 Peak). Whistlerillä ei kyllä päästy sen huipulle, kun Peak oli suljettu liian lumen vuoksi.

Näitä vähän jänskätti

Näitä vähän enemmän... Muutamia kiljaisuja kuului kopissa matkan aikana

Paluumatkalla maan pinnalle nähtiin myös mustakarhu vaeltelemassa yhtä lumetonta laskettelurinnettä ylöspäin!


Whistler on kaunis ja kotoisan oloinen kaupunki. Alppihenkisiä taloja kaikkialla. Jenna varsinkin tykästyi kaupungin tunnelmaan. Käytiin vuorilta laskeutumisen jälkeen syömässä yhden juottolan terassilla eikä ollut ollenkaan huonompaa sapuskaa. Mansikkamargaritassa puolestaan oli toivomisen varaa. Maistu ihan keinolta. Samoin gelato (italialaista kotitekoista jäätelöä) oli yhdessä jätskikojussa täysin mautonta. Ei ollut edes esanssimansikkaa se jäde nähnyt.

Tossa vasemmalla olevalla terassilla safkattiin

Paluumatkalla sitten tehtiin muutama nopea pysähdys näköalapaikoilla, mutta ilta oli pilvinen, joten kovin hyviä kuvia ei saatu. Lisäksi nämä näköalapaikat oli selkeesti suunnitellu joku mies. Parhaat näköalat oli paikoissa, joissa ei saanut pysähtyä ollenkaan ja näköalapaikat taas oli jotain ryteikköä, josta ei edes kunnolla nähnyt sitä maisemaa! Mitä lie miehen logiikkaa moinen..

Kaiken kaikkiaan oli ihana lauantaipäivä ja siitä kiitos kuuluu Susannalle ja Lealle, jotka meitä sinne Whistleriin kuskasivat. ISOT kiitokset teille!!! <3 :) Tykättiin kovasti.