Short summary in English (3)

I'm not happy to be in Canada at the moment. I missed Finland's second ice-hockey world championship celebrations, because I'm stuck here in Vancouver. Meh. The whole country has gone crazy, because of this championship and I really would've like to have been a part of it. Last time they won was 16 years ago when I was 15, so I was too young to go celebrate, and now I'm on the other side of the world. But that's life eh?

I even had trouble when I tried to watch the game over here. I thought they'd show it on tv, but when it was time for the game to start, there was NOTHING on tv. I was totally pissed off and I was swearing like a drunken sailor. Tried to watch the game on internet - I knew where I could watch it, but so did other Finns abroad. The site refused to work for an hour, so i missed the first period of the game. Luckily nothing happened in the game. When i finally got to login on the website, the audio and video were quite crap and it kept stopping every couple of minutes, which lead to me swearing even more. I got to see the rest of the game, but it wasn't as good a quality as i had hoped. But who cares about that now - WE BLOODY WON THE ICE-HOCKEY WORLD CHAMPIONSHIP FINAL AGAINST OUR ARCH ENEMY SWEDEN 6-1!!!! SUCK ON THAT SWEDEN!!!

This is as big of a deal to us Finns as it would be to english people to win the World Cup in football. So you can imagine how I feel. Here are some pics so you can see what this win means to Finns

100 000 people celebrating in Helsinki (www.iltalehti.fi)

(www.iltasanomat.fi)

 

 

 Video of the team and adoring fans... and the President of Finland

People seriously partied all Sunday night/Monday morning and Monday evening and... are probably still celebrating. Lucky bastards :D

In other news... nothing much to report. Leading a quiet life before running off to Cuba next week. We did try out the sauna here in Finnish Home last Saturday, but that's about it. Rock n Roll baby!! ;)

Voi miksi olen Kanadassa..

Suomi sitten tietty meni ja voitti lätkän maailmanmestaruuden heti, kun mä en ole Suomessa sitä juhlimassa. DAMN!! Vähän kyllä nyt harmittaa.

En oo pystynyt seuraamaan matseja täällä Kanadassa ollessani, kiitos 10h aikaeron ja sen faktan, ettei kanukkitv näyttänyt muita kuin Kanadan ja USAn matseja töllöstä. Suomi-Venäjä matsin sentään pystyin katsomaan, kun täällä vihdoin näytettiin semifinaalimatsit telkasta, vaikka Kanada oli jo pudonnut jatkosta. Tosin senkin matsin katsoin töissä ja näin vain kaksi ekaa erää, mutta pääsin sentään todistamaan maailmanhistorian hienointa maalia a'la Mikael Granlund. Ei muuta voi sanoa kuin voi elämän kevät minkä maalin teit Mikke :D

Kun Suomi sitten oli tiensä raivannut finaaliin olin ihan täpinöissäni, että pääsen sen matsin todistamaan ihan livenä telkasta. Voi kuinka väärässä olin. Heräsin into piukeena sunnuntai-aamuna 11sta ja räppäsin telkan päälle. Ei matsia missään. MitVit... aattelin. Kävin tv-ohjelmiston läpi - ei edelleenkään matsia. Siinä kohtaa alkoi suoraan sanottuna kasvamaan aikamoinen lerssi otsassa. Hirveellä paniikilla nettiin. Tiesin että Anywheretv:stä voisin matsin katsoa. Niin tiesi moni muukin ulkosuomalainen - mulla meni tunti ennenkuin sivut suostuivat latautumaan ja pääsin kirjautumaan sisään. Eli eka erä missattiin täydellisesti. No onneksi siinä ei mitään tapahtunutkaan. Seuraavat kaksi erää sitten tuijotin tietokoneen ruutua ja yritin pahasti pätkivästä Mertarannan selostuksesta saada tolkkua. Ja kun lähetys pätkäisi alkoi hirveä ärräpäiden tulva ja epätoivoinen yritys saada kuva ja ääni takaisin. Ei se nyt mikään laadukas lähetys ollut, mutta näin kuin näinkin 2 vikaa erää ja pätkimisen takia missasin vain yhden maalin.

Oli kyllä niin hieno matsi. Mä täällä vaan sohvalla pompin ja kiljuin ja nauroin kun maaleja alkoi satamaan. 16 vuotta sitä voittoa odotettiin. Se on pitkä aika. Olin vuonna '95 15-vuotias eli hieman liian nuori lähteäkseni Hesaan riekkumaan ja juhlimaan mestaruutta (olin ihan keltanokka) ja nyt sitten oon toisella puolella maapalloa, kun olis ollut halua ja mahdollisuus liittyä juhlivaan joukkoon. Oh well, sellaista se on elämä. Täällä ei ketään juuri kiinnostanut Suomen voitto - Canucksien voitoille kyllä kiljutaan kaduilla. Korkkasin sitten itsekseni Ginger alen ja katselin netistä pelaajien mellestystä pukuhuoneessa.

(Kyllä täällä sitten lopulta näytettiin se finaalimatsi ihan telkastakin - mutta nauhoitettuna myöhemmin iltapäivällä. Oli selkeesti tärkeämpää näyttää joku pirun Lacrosse-finaali livenä tvstä kuin lätkän MM-finaali).

Ensi vuonna olis tietty mahdollisuus mennä kotikisoissa matseja katsomaan, mutta on kyllä niin suolaiset hinnat niillä lippupaketeilla, että enköhän mä ihan telkan edessä tule jumittamaan. "Hieman" on hinnat nousseet vuoden 2003 kotikisoista, jossa kävin mm. katsomassa kun Suomi legendaarisesti otti Ruotsilta turpiinsa välierissä ensin johdettuaan 5-1 ja lopulta häviten 5-6.

Josko sitten ensi keväänä olis mulla mahdollisuus päästä mukaan torille. Oon vaikka valmis matkustamaan Tallinnaan ottelun ajaksi, kunhan Suomi vaan taas voittaisi ;)

PS. Muita kuulumisia ei nyt täältä oikein ole. Hiljaiseloa ennen Kuubaan karkaamista. No käytiin me Suomi-kodin sauna testaamassa lauantaina. Siinäpä se sitten olikin :D Born to be wild paitsi himassa..

Short summary in English (2)

Sorry guys for taking so long to write this second summary in English. I haven’t forgotten you – it just takes more time and effort to update this blog than you’d think. Better late than never, eh?

So about the Seattle trip: We had a lovely time in Seattle. The weather was beautiful and warm and the city itself very nice. Most of our time was spent shopping (surprise surprise). Our boss-lady Evi had recommended us this shop called ROSS. She said that we should not be put off by the way the shop looks, cos you can find real bargains in there, and that all the students who have been to Ross, have found something to buy. And this was good advice, because the shop looked like a second hand shop with tons of clothes hanging on racks everywhere. But turns out Ross is fantastic. Even I found bigger sized clothes to buy, which is rare for me, cos in Finland the bigger sized clothes look AWFUL and there’s not much choice in em. Both of us bought quite a few clothes and they were so cheap! In Finland I would’ve had to pay several hundred €’s for the clothes, that I now got for about a 100€! So if you ever go to the US, find a Ross-store and go rummage through the racks! You’ll spend hours there, but it’ll be worth it.

When we were in Seattle, there was a convention there for fans of Japanese Anime, which meant that diehard fans of anime came to town dressed in the most bizarre outfits in honour of their anime heros. We saw all kinds of people walking down the streets and in our hotel. It was hard not to laugh when you walk down the street and there are for example two people walking towards you dressed as cartoon dogs. They looked great but also hilarious. You should’ve seen em. F-u-n-n-y! Sadly I wasn’t able to get pics of em. I was laughing too hard behind their backs xD

All in all we had a great easter vacation in Seattle and who knows we might find ourselves there again before we fly back to Finland. Ross is SO calling us…

A day in Finnish Home

Jenna and I do all sorts of activities with the residents. I’ve posted some photos of our activities groups, which you’ve probably already seen.

Our day starts at 8.45: we come to work and go upstairs to the dining area. Both of us have been assigned to a resident whom we’re supposed to feed/help eat breakfast. Jenna’s resident is called May and she’s originally from Scotland. She’s a lovely lady, but she can’t eat on her own so Jenna has to feed her. My resident is called Marlene. She’s just brilliant – always smiling and laughing, but her speech doesn’t make sense most of the time. She’s able to eat on her own – I’m there to encourage and remind her to eat, cos she tends to forget what she’s doing or gets distracted. I always have good time with Marlene, she’s such a sweetheart and it feels good to see her eat her breakfast with a little encouragement from me.

After breakfast we have different programmes for residents. We organize and lead the activities either together or on our own. We have e.g. bingo, word games, drum circle, exercises, sing along etc. 

We also have a special programme for the Finnish speaking residents. It's called Suomi-ryhmä = Finland-group. We only speak Finnish in that group so the residents who don't speak Finnish can't take part. We want to keep the residents Finnish language skills up, keep em informed on things that happen in Finland etc. It's a popular and needed programme. It makes the residents feel special and gives em the feeling that they still have a contact to Finland even though it might've been decades since they've been to Finland themselves. 

After the other programmes are over we usually have One to One-time, which basically means we go and chat with residents and spend some quality time one on one. That takes about 45min and it's the last programme of the day. We usually get off work at 3:45.

We also have a pub night once a month. (See pics in previous Finnish post). We go to work at 1pm. First there's a beauty hour when we help the ladies put on make up, get their hair done, paint nails etc. Then we help set up the place for the party. Then when the party starts we help serve drinks and snacks and just have fun with the residents, volunteers and "the apartment people" (elderly Finnish ppl who rent flats in the Finnish Home's apartment buildings where we also live). We also get to drink cider etc. ourselves and of course for free. I love my job ;)

Birthday in Canada

So I had my birthday on Tuesday and had a wonderful day at work. First when i woke up and went to my laptop on Tue morning I found a birthday card from Jenna (see previous post in Finnish) which said ”Happy Birthday Dear Old Fart”. Jenna’s a sweetheart isn’t she (read cow).

Then at work they announced it's my bday during breakfast and i got a bday-balloon and everyone sang Happy Birthday. Then around lunchtime a residents daughter Barbara brought me a bday cake which she had made herself. Then after that Evi and Ritva brought me another cake! They didn’t know Barb was gonna bake me a cake, so they’d gone and bought me a lovely mango cake. Now i had 2 bday cakes to eat! Good thing I loooove da cake ;) Mmm.. CAKE! I love a bit of cake. CAKE!!!

(Btw – looking at the pics in my previous Finnish post, can you believe Barbara is in her 70s!! She looks 50! She’s brilliant, always brings us food and baked goods on Fridays. She’s our Canadian mum and she spoils us rotten. I wish she’d adopt me <3)

After work on Tue we went to the biggest shopping mall in BC, Metropolis in Metrotown, and popped into a travel agents office. Since I’m an old fart and I can’t handle the cold weather that well, we went and bought ourselves a weeks all-inclusive holiday in Varadero, Cuba! We leave on May 24th and come back on May 31st. And it was really cheap compared to what we would’ve had to pay, if we wanted to take a trip like that from Finland!!

Never been to Cuba before. It’s supposed to be gorgeous there – white beaches and turquoise water.. Sounds like paradise to me and I can’t wait!! Now I just have to find myself some summer clothing and a swimsuit that I can get into. If during our week in Cuba you hear in the news that a Beluga-whale has been found beached in Varadero, it’s probably just me trying to tan myself at the beach… :P

Vanha pieru

Tiistaina tuli sitten taas lisää ikää mittariin, kun täytin 31. Oon niin vanha pieru, että ihan hävettää. Synttäriaamu lähti käyntiin niin, että aamutoimien jälkeen koneelle mennessäni löysin sen alta hyvin osuvan synttärikortin Jennalta (kiitti vaan ihan helvetisti teiniprinsessa..) 

Töissäkin mua muistettiin synttäreiden kunniaksi. Heti aamusta aamiaisella yläkerran ruokalassa kuulutettiin, että mulla on synttärit ja sitten työntekijät ja asukkaat lauloivat mulle onnittelulaulun ja sain hienon synttäri-ilmapallon. Se tietty piti sitoa, Evsin avustamana, mun avainnauhaan kiinni ja mun olis pitänyt kuulemma kulkea loppupäivä Happy Birthday-pallo pään yläpuolella liehuen. Minähän en tietenkään käskyä totellut, vaan aamupalan jälkeen jätin pallon toimistolle odottamaan kotiinlähtöä. :P

Vähän ennen lounastaukoa erään asukkaan, Jeanin, tytär Barbara toi mulle tekemänsä synttärikakun. Barbara on vähän kuin meidän keinoemo täällä Vancouverissa. Hän aina tuo meille tekemäänsä ruokaa ja herkkuja perjantaisin eli suoraan sanottuna hemmottelee meidät pilalle. Barbara on kyllä aivan ihana! Eikä kyllä uskoisi, että rouva huitelee jo 70-kymmenissä ja äitinsä 90-kymmenissä! Näyttävät parikymmentä vuotta nuoremmilta molemmat! Barbara kyseli minulta jo aiemmin, kuultuaan, että mun synttärit on tulossa, että mistä herkuista mä tykkään. Kerroin sitten pitkän pohdinnan jälkeen, että semmoinen hyydytetty juustokakku on mieleen. Barbara ei ollut aiemmin sellaista tehnyt ja oli sitten improvisoinut mun mielihalujen mukaan mansikka-sitruunahyytelökakun. Eikä ollut ollenkaan hullumpaa :) Namskis. 

Barbara ja pahvilaatikollinen synttäriherkkuja

Ritva koittaa päästä osingolle

I love da cake!!

 Sitten kun oltiin Jennan kanssa syöty lounas ja maistettu Barbaran kakkua, pölähtivät meidän ohjaajat Evi ja Ritva keittiöön laulaen taas onnittelulaulua ja kantaen mukanaan toista kakkua! Olivat hankkineet kauniin ja maukkaan, tuoreesta mangosta tehdyn täytekakun mulle lahjaksi, kun eivät tienneet Barbaran tekemästä kakusta. Pitihän sitäkin sitten maistaa. 

(Päivän aikana maistettiin vielä kolmattakin kakkua, kun yksi Suomi-kodin hoitajista jäi eläkkeelle ja hänellekin oli hankittu kakku). Töistä lähtiessä Ritva lykkäs vielä mun kainaloon tällaisen herkun (huom. sisältöä pullolla oli aika paljon enemmän kun sen sain)

 

Kaiken kaikkiaan oli mukava syntymäpäivä töissä. Eräskin asukas liikuttui ihan kyyneliin, kun hänestä tuntui niin pahalta, kun hänellä ei ollut minulle antaa lahjaa. Voi toista hassua.

Töiden jälkeen suunnattiin Jennan kanssa sitten Flight Centre-matkatoimistoon Metrotownin jättimäiseen ostoskeskukseen Metropolisiin (suurin BC:ssa! Yli 450 liikettä – massiivinen!) ja ostaa pläjäytettiin viikon rantaloma Kuubaan! Pitäähän sitä vanhoja luita vähän hemmotella lämmöllä, kun ei tämä kevät tunnu saapuvan tänne Vancouveriin sitten millään! 

Ennen tänne harjoitteluun lähtöä Evi kertoi meille, että meillä on mahdollisuus pitää viikko lomaa kesken harjoittelun, jos halutaan, niin että ollaan täällä harjoittelussa sitten ns. viikko pidempään. Sain sitten Jennan suostumaan tähän ideaan pienellä taivuttelulla (Jenskalla niin kova kiire takaisin Suomeen kavereiden luo, ettei olis millään malttanut olla yliaikaa maailmalla) ja päätettiin, että pidetään lomaviikko sitten noin harjoittelun puolivälissä. Matkakohteenakin meillä oli alun perinkin mielessä Kuuba, kiitos erään toisen harjoittelublogin. Matkakohdeideat tosin vaihteli tässä useampaan otteeseen, kun Jenna aina innostui milloin mistäkin kohteesta ;) Mietittiin muun muassa Havaijia ja Meksikoa, mutta innostuttiin kuitenkin Kuubasta uudestaan ja saatiin sinne ihan hyvänhintainen reissu uudesta hotellista all-inclusive paketilla. Samanlainen matka Suomesta maksaisi vähintään reilu 2000e ja me ei maksettu siitä lähellekään niin paljoa. Eli nyt sitten lähdetään Varaderon valkoisille hiekoille turkoosin meren äärelle 24.5. ja palataan Couveen 31.5. 

Tulee hieman pidempi vapaa töistä, kun 21.-23.5 on muutenkin pitkä viikonloppuvapaa Victoria-päivän ansiosta. Silloin pitää pitää tehoshoppailupäivät, koska todettiin ettei meillä kummallakaan ole mitään hellevaatetta täällä mukana. Niin ja tartteehan sitä hankkia minunkin sellainen uikkari, johon tämän maitovalaan ruhon saa ahdettua. Voitte varmaan jo kuvitella sielunne silmin kuinka mä kirmaan Kuuban biitsillä kuin Tuksu konsanaan.. Tosin sillä erotuksella, että mä olen yhtä valkoinen kuin albiino kun taas Tuksu… ei ole. Älkää kuitenkaan olko huolissanne – en aio tehdä omaa versiota Tuksun kuuluisasta ”tässä paljastelee ryhävalas”-videosta. ;)

Arkea ja juhlaa Suomi-kodissa

Viime viikolla meidän ohjelmaan kuului muun muassa keskiviikkona ostosreissu muutaman asukkaan kanssa Brentwoodin ostoskeskukseen sekä torstaina työpaikalla talon tarjoama kiinalainen lounas. Ostosreissulla meille jokaiselle työntekijälle sekä vapaaehtoiselle avustajalle oli määrätty yksi asukas, jonka avustajina me toimimme ostosreissun aikana. Jenna toimi Sirkka-nimisen asukkaan apuna ja minä shoppailin Evsin kanssa. Menomatka ostoskeskukseen sujui Suomi-kodin omalla bussille. Siinä matkalla meille myös kerrottiin, että opiskelijoiden ensimmäisellä ostoskeskusreissulla on tapana, että opiskelijat esittävät matkalaisille jonkun laulun. Siinä sitten kuumeisesti mietittiin, että mihinkähän lauluun sitä muistaisi enemmän kuin kolme ensimmäistä sanaa. Ainoa kappale, joka sitten tuli mieleen (Ritvan, meidän toisen ohjaajan, avustamana) oli Maamme-laulu. Se sitten kajautettiin ilmoille matkalaisten iloksi(?). Ostarilla oli sitten tarkoitus kierrellä jokunen tunti sekä syödä lounas. Asukkaiden ostokset oli pääosassa, enkä minä ainakaan ehtinyt itselle katsella mitään, vaikka sekin olisi ollut ok, koska Ev piti minut kiireisenä.. Pitänee poiketa Brentwoodissa sitten omalla ajalla. Sieltä ainakin löytyisi mun ja Jennan himoitsemia Kanada-huppareita, jollaiset kai pitää ostaa ennen Suomeen paluuta.

Sirkka ja Ev lounaalla

Löysi Ev'kin lopulta ostettavaa (ja Sannakin jopa antoi sen ostamiseen luvan)

Torstaina oli siis vuorossa Chinese lunch eli kiinalainen lounas. En ollut syönyt kiinalaista ruokaa, jota RAKASTAN, ainakaan kuukauteen, joten odotin tätä lounastarjoilua kuin kuuta nousevaa. Harmikseni se oli pettymys. Täällä tarjoillaan aivan omituista kiinalaista ruokaa. Se näyttää kyllä hyvältä ja tuoksuukin siltä miltä pitää, mutta kaikki on makeaa ja maistuu ihan samalta (eli ei oikeastaan miltään). Naudanlihakin oli ilmeisesti jotenkin leivitetty ja uppopaistettu rasvassa, kun ei siitä mitään lihanmakua edes erottanut. Se olis voinut olla mitä tahansa lihaa... Vatsa tuli täyteen, mutta jäin kyllä kaipaamaan Hyvinkäältä lempiraflani Long Xiangin Peking härkää ja paistettuja nuudeleita.. Heinäkuussa sitten sinne..

Perjantaina 29.4. oli tietenkin koko maailman seuraamat Prinssi Williamin ja Kate Middletonin kuninkaalliset häät. Meilläkin oli coffee bar’issa kuninkaallinen teema. Siinä sitten pe-aamuna aamiaispöydässä töissä istuessa Evi ja Ritva saivat yhtäkkiä ”kuningasidean”: Heidän mielestään Jenna näytti ihan Katelta, joten puetaanpa Jenna hääpukuun prinsessaksi, pyydetään ”parkettikosmetologi” esittämään Prinssi Williamia ja voilà: meille tulee kuninkaallinen hääpari vierailulle coffee bar’iin tapaamaan Suomi-kodin asukkaita. Sieltä sitten kellarivarastosta pengottiin häävieraille sopivia juhla-asuja. Ihme ja kumma minäkin löysin jonkun kamalan pinkin mummokoltun, joka mahtui päälleni. Minä olin prinsessa Jenna-Katen rakas ystävä Margareta, joka oli Suomesta asti tullut häihin pitämään maljapuhetta ystävänsä suurena päivänä (ja toimimaan virallisena videokuvaajana häissä). Evin tytär Melissa ja keittiötyöntekijä Hanna olivat sitten prinsessan morsiusneitoja. Ja kuten sanottu, ”parkettikosmetologi” Larry/Lauri oli sitten sulhanen - Prinssi William (oli juu kovin näköinen.. NOT :P). Kuninkaallinen hääpari saapui coffee bar’iin, tanssi yhden tanssin, oli valokuvattavina jne. Voin vaan sanoa, että olin HYVIN tyytyväinen siihen, että olin niin pienessä osassa tässä… näytelmässä. Mentiin kyllä niin nolouden äärirajoilla että. Kaikkeen sitä joutuu. Jennalla olikin sitten tukalammat paikat :D Aikamoista tekohymyä oli nähtävissä kasvoilla, kun videokameralla filmasin tapahtumia. En mä vahingoniloinen ole suinkaan… en. ;)

Tyylikäs häävierasjoukko. Huomatkaa mun upeat sävy sävyyn olevat juhlakengät ja kivat sukat!

Vasemmalla Ritva ja oikealla Evi

Prinsessa Jenna-Kate ja rakas ystävä "all the way from Finland" Sanna-Margareta

Kathleen edessä ja Hilja taustalla

Marlene vasemmalla ja Minerva eli Min oikealla

Mutta asukkaat olivat ihan innoissaan ja heitä vartenhan tätä hommaa tehdään. Kaikenlaiseen pitää olla valmis ja luova hulluus on paikallaan. Ainakin oppii nauramaan itselleen (vielä enemmän kuin aiemmin), rentoutumaan ja hulluttelemaan enemmän.

Tämä viikko onkin sitten ollut meidän ensimmäinen kokonainen työviikko. Ollaan vedetty bingoa, jumppaa, sanapelejä, rumpurinkiä, levyraatia sun muuta ohjelmaa. Tässä taidonnäytteitä:

Jos ei osaa leikkiä nätisti, joutuu omaan pöytään..

...mutta ei se menoa näytä haittaavan!

Erkki (vas) ja Roland eli Roley-Poley (oik) bingon lumoissa

Löytyykö O:ta?

Min pikku rumpali

Helmi vastasi rytmiosastosta

Jamma jamma jamma jamma jamma jamma jammammaa..

*KOPS*

Ritva, Erkki ja rytmin huumaa

Täysin tavanomainen viikko tämäkään ei kuitenkaan ole ollut. Tiistai-aamuna, kun mentiin töihin pomo-Evi tuli totisena meitä vastaan. Näin heti kasvoista mitä oli tapahtunut ja Evi vahvisti aavistukseni oikeaksi kysymällä meiltä ”Oletteko koskaan nähnyt kuollutta ihmistä?”. No kumpikaan meistä ei ollut… mutta pian sekin asia ”korjaantui”. Yksi Suomi-kodin asukkaista oli tiistai-aamuna nukkunut pois ja Evi tahtoi, että pääsisimme tutustumaan vanhustyössä normaaliin asiaan eli kuolemaan. Hän vei meidät katsomaan poisnukkuneen miesasukkaan ruumista. Itseäni kyllä rehellisesti sanottuna ahdisti melkoisesti, kun kävelimme kohti asukkaan huonetta, mutta kun sinne päästiin ja nähtiin ruumis sängyssä, ei se tuntunutkaan niin kamalalta kuin olin odottanut. Ruumis oli enää vain tyhjä kuori.. jotenkin vahanuken oloinen. Ei se enää ihmiseltä vaikuttanut. Surullistahan se oli, mutta kuten Evikin sanoi, osa vanhustyön arkea. Josko kuoleman kohtaaminen olisi tulevaisuudessa sitten helpompaa, kun nyt on ensimmäisen kuolleen ihmisen nähnyt. Suomi-kodin aulaan oli kauniisti laitettu kynttilä edesmenneen asukkaan muistoksi palamaan, ja viereen kuva hänestä sekä lyhyt kertomus hänen elämästään kaikkien luettavaksi.

Keskiviikko menikin sitten taas hieman iloisemmissa tunnelmissa. Menimme vasta yhteen töihin, koska illalla Suomi-kodilla oli vuorossa kerran kuussa järjestettävä pub night eli pubi-ilta ja meidän tehtävänä oli auttaa asukkaita kaunistautumaan illan juhlia varten sekä auttaa järjestelyissä. Ensimmäiseksi oli vuorossa siis beauty hour eli kauneustunti. Jennalla ja minulla sekä ohjaaja-Ritvalla oli jokaisella oma kauneuspiste, jossa teimme erilaisia kaunistautumistoimenpiteitä asukkaille sen mukaan mitä he halusivat. Oli muun muassa kynsien lakkausta, hiustenlaittoa, meikkausta, käsihierontaa. 

Tervetuloa Sannan Salonkiin!

Miriamin kynnet kuntoon iltaa varten

Kun mummot oli saatu tällinkiin, alettiin koristelemaan ja järjestelemään paikkoja sekä pistämään juomia esille. Ja meillehän oli tietenkin ilmainen juomatarjoilu työn puolesta. Oli limuja, siideriä, olutta, viiniä ja likööriä. Itse testasin muutaman pikkulasillisen siideriä, joka osoittautui kelpo kamaksi (tymäkämpää kuin suomalainen siddu). Jenna taisi maistaa sitä myös, mutta innostui myös kumoamaan hieman punaviiniä. Harvassa työharjoittelupaikassa saa työajalla juoda alkoholia ja vielä työnantajan piikkiin. Siitä pointsit Suomi-kodille :D

Ohjelmana pubi-illassa oli haitarimusiikkia livenä kolmen pelimannin voimin sekä kuningatar Elisabethin vierailu eli koominen sketsipläjäys, jossa kuningatarta esitti Ritvan ystävä Elisabeth (tietenkin). Jälleen kerran, samoin kuin kuninkaallisissa häissä, esitys upposi osaan asukkaista ihan täysillä ja he olivat oikeasti siinä uskossa, että paikalla oli oikea Englannin kuningatar Buckinghamin palatsista. Apartmenttilaiset eli itsenäisesti Suomi-kodin vuokra-asunnoissa asuvat ikäihmiset olivat puolestaan tilanteen tasalla.. humalatasostaan huolimatta ;)

Aini Bailey's-hönössä, Jenna ei

Jenska ja Santsos

Arvaa kuka on ottanut miestä vahvempaa ja kuka ei

Hilja ja vappuhuiska

Pelimannit vinguttaa

Kukas se siellä?

Kukkuu! Erkkihän se siellä!

Kuningatar Elisabeth suoraan Buckinghamin palatsista

Täydestä menee :)

Ellu ja palvova alamainen

Perjantaina oli vuorossa äitienpäivä-coffee bar, jonka jälkeen kaikille Suomi-kodin naispuolisille asukkaille jaettiin äitienpäiväruusut. Sittenhän se työviikko olikin jo pulkassa.

Kukkalähetti

 Loppukevennykseksi pieni pätkä terapiapossun kujeita

Pääsiäinen Seattlessa osa 2

Jatkuu...

Yksi syy siihen miksi kaikki kahden sängyn huoneet oli myyty hotellissa loppuun oli siinä, että pääsiäisenä Seattlessa oli joku ihmeen anime-kokoontuminen (Sakura-Con), jossa henkeen ja vereen animea fanittavat tyypit tulivat tapaamaan toisiaan pukeutuneina lempihahmoikseen ja puuhailivat mitä lie keskenään konferenssikeskuksessa. Kaduilla siis saattoi tulla vastaan mitä ihmeellisimpiin asuihin pukeutuneita, suurimmaksi osaksi n. parikymppisiä nuoria. Koita siinä sitten kävellä totisena ohitse, kun vastaan esim. jolkottaa kaksi ihmistä pukeutuneina karvaisiksi piirroskoiriksi koiranpäitä myöten :D Harmi ettei tullut otettua niistä kuvia. Olivat kyllä musta parhaiten pukeutuneet ja eniten panostaneet tyypit! Muilla oli sitten esim. karvahäntiä ja -korvia, miekkoja sun muita varusteita päällään. Tässä huonoja kuvia anime-faneista, joita kaduilla näkyi joka paikassa (zoomailtu kauempaa kadulta):

Mulla pokka piti kyllä ihmeen hyvin, kun näitä faneja kohdattiin kadulla ja hotellissa, mutta Jennalla ei niinkään... Jenska lähti katsastamaan yhtä ostoskeskusta itsekseen, kun mä en enää jaksanut shopata, ja oli hotellin hississä kohdannut jonkun näistä anime-faneista täydessä tällingissä. Jenna-raukka oli sitten revennyt nauramaan. Hieman oli kuulemma nolottanut, kun ei hississä ollut ollut ketään muita, jotta olisi voinut edes teeskennellä nauravansa jollekin muulle asialle, kuin tälle anime-tyypille. Anime-fani oli ollut siinä tyynen viileänä - oli kai tottunut huvittuneisiin ihmisiin. :) 

Kyllä muakin alkoi hieman hymyilyttää kun yksin kohtasin jonkun anime-tyypin hissiä odotellessa. Siinä aulassa sitten kun katseet kohtasi, tervehdin häntä ja sain vastaukseksi erittäin kohteliaan hovikumarruksen. Käytöstavat ovat siis ainakin hallussa! :D

Seattlessa oli kyllä ihanan kesäinen ilma sekä pitkä perjantaina että lauantaina - aurinko paistoi ja oli t-paitakelit (ainakin suurimmalla osalla ihmisistä - Jenna ei kuulu tähän enemmistöön..) Ihanaa vaihtelua Vancouverin viileisiin ja sateisiin keleihin.

 Meidän aika Seattlessa meni pääosin shoppaillessa. Meille oltiin suositeltu ennen lähtöä ROSS-nimistä liikettä. Pomo-Evi sanoi, ettei kannata antaa ensivaikutelman kaupasta hämätä ja se oli hyvä varoitus. Ross meinaan muistutti jotain Tarjoustalon kaltaista, ellei jopa epämääräisempää, alemyymälää. Siellä oli rekkikaupalla vaatetta ja ne piti penkoa kaikki tietenkin läpi. Sieltä kyllä löytyi kaikenlaista vaatetta, jopa mun kokoisille, merkkivaatteista lähtien ja HALVALLA! Molemmille tarttui mukaan useampi vaatekappale ja rahaa meni molemmilla sadan euron verran. Suomessa samat kuteet olis maksanut moninkertaisesti, joten oli siinä mielessä kannattava reissu. Mun shoppailukiintiö täyttyi aika pitkäksi aikaa, mutta tämä toinen shopaholic... No se tuskin koskaan kyllästyy shoppailuun.

Amerikassa kun oltiin, niin pitihän sitä ostosten lomassa käydä testaamassa periamerikkalaisen keittiön herkkuja, jotta jaksoi taas jatkaa vaaterekkien penkomista. Ekana päivänä vedettiin tietenkin burgeria nassuun (tosin ihan grilliraflassa) ja toisena päivänä testattiin mac & cheese-ateriat, jotka kyllä ehdottomasti kruunasi ehta amerikkalainen sitruunalimonadi, jota mä olisin voinut juoda litrakaupalla. Ihanan raikas kesäjuoma! Pitää etsiä itselle jostain hyvä resepti siitä ja kokeilla onnistuuko valmistus. Oli NIIN hyvää!

Sunnuntaina lähdettiin sitten takaisin kohti Vancouveria, mikä oli ihan hyvä, koska jalat olivat sen verran kipeät kaikesta siitä kävelystä ympäri kauppoja ja ylös alas karmeita mäkiä pitkin poikin keskustaa. Ilmakin muuttui sateiseksi myös Seattlessa, joten ei hirveästi harmittanut lähteä paluumatkalle.