Hola rakkaat fanit ;) Mua on tässä nyt painostettu useammalta taholta sen verran kovasti päivittämään tätä blogia, että kai se on otettava näppis kauniiseen käteen ja alettava suoltamaan tajunnan virtaa. Eli vuorossa kuulumisia Kuuban reissulta.
Meillähän oli siis lähtö Kuuban Varaderoon tiistaina 24.5. ja luonnollisesti kukonlaulun aikaan, joten minä tällaisena synnynnäisenä aamuihmisenä olin luonnollisesti seitsemännessä taivaassa. Mikä sen ihananpaa kuin herätä aamuyöstä valmistautumaan lentomatkaa varten. Mä ihan hypin ja pompin ilosta kun kentälle päästiin, kuten kuvasta näkyy.
 |
| Unissakävelijä |
Jennahan taas ei ole yhtään aamuihmisiä, joten hänelle moiset herätykset tuottavat suurta tuskaa. Tämä kyseinen aamu oli vielä entistä hankalampi, kun neiti sitten unen pöpperössä päätti, että olisi hemmetin kivaa lyödä silmänsä täysillä tv-pöydän kulmaan ja hankkia matkan kunniaksi musta, turvonnut silmä. Eli reissuun lähtö alkoi vähintäänkin mielenkiintoisissa merkeissä.
 |
| Tää oli vähän pirteempi tapaus vammastaan huolimatta |
 |
Pakollinen lentokuva |
 |
| Tervetuloa Kuubaan Kuumaan ja kosteaan Kuubaan siis laskeuduttiin aplodien saattelemana. Kun päästiin lentokentän sisälle oli näky vähintäänkin... erikoinen. Paikka näytti hieman keskeneräiseltä.. sähköjohdot roikkui katosta jne. Ja ilmastoinnista ei tietenkään ollut minkäänlaista hajua. Mikä se semmonen on ja mihin sitä muka tarvitaan?! Kentällä oli niin kuumaa ja kosteaa, että vaatteet liimautui samantien ihoon kiinni ja päänahasta alkoi liruttamaan hikeä. Ihanaa.. Kun sitten oli maahansaapumismuodollisuudet hoidettu päästiin vihdoin ilmastoituun(!) bussiin ja matka kohti meidän hotellia RIU Varaderoa (5 tähteä (huom. Kuubassa!)) alkoi. Kentältähän ei ajanut Varaderoon kuin puolisen tuntia, mutta kaikkien hotellipysäytysten takia matkaan meni aikaa pari tuntia. Check-in sujui suht rouheasti, mitä nyt ensin seistiin väärässä jonossa odottamassa. Mitäpä sitä turhaan kahta työntekijää rasittaa check-in'illä, kun toinen voi vaikka kaivella varpaitaan siinä tekemistä odotellessa ja hotelliin saapuvien asiakkaiden jonottaessa jälleen kerran ilmastoimattomassa tilassa hiki virraten. Ensimmäinen kohtaaminen kuubalaisten kiirettömän elämänasenteen kanssa. Mañana mañana... Kun sitten viimein saatiin ranteeseen hienot all-inclusive-rannekkeet ja avaimet huoneeseen, hypättiin golf-kärryn kyytiin ja meidät hurautettiin laukkuinemme rakennus 20:n, jossa meidän huone sijaitsi maan tasalla. Siitäpä ne ongelmat sitten alkoivatkin. Huone oli muuten ihan ok, mitä nyt "pientä" kosteuden aiheuttamaa hometta yhdessä seinässä ja sitä, että meidän terassin ovi ei mennyt ollenkaan lukkoon, tai sitä, että meidän kummankaan avainkortit ei halunnut aukaista meidän huoneen ovea. Käytiin respassa sanomassa pariinkin otteeseen terassin ovesta, koska se huoletti eniten. Oltiinhan sentään maan tasalla ja kuka tahansa olis voinu marssia terassin ovesta sisään, kun se ei kerran mennyt lukkoon. Sitä kävi korjaaja katsomassa (ei juuri puhunut englantia) ja sanoi, ettei hän osaa sitä korjata. Kävi toinen korjaaja tämän ensimmäisen kanssa katsomassa ja olivat sitten respaan sanoneet, että kaikki ok... No ovi ei edelleenkään mennyt kiinni, eikä tuntunut kauhean turvalliselta viettää yötä huoneessa, jonka toinen ovi ei mene lukkoon. No kun asiasta tarpeeksi useasti kävi sanomassa respaan, meidät viimein vaihdettiin toiseen huoneeseen ja kokonaan toiseen rakennukseen. Ensimmäinen rakennus oli ihan altaan vieressä, joten kun meidät siirrettiin rakennukseen 24, ranta tuli lähemmäksi, mutta kaikkialle muualle kävelymatka piteni. Tällä kertaa meidän huone oli toisessa kerroksessa, joten nyt ei haitannut vaikka parvekkeen ovi ei siinäkään huoneessa mennyt lukkoon. Miksi ylipäätään laittaa lukkoja oveen, jos ne ei missään huoneessa toimi, kysyn vaan?! Illan sitten tietenkin kruunasi illallinen hotellin buffetissa. Ruokaa oli tarjolla yllin kyllin, mutta kuten osattiin odottaa, ei se mitään gourmeta ollut. Aina kyllä löytyi vatsan täytettä, mutta eipä siitä ruoasta juuri kotiin kirjoitella. Piste iin päällä oli se, kun tarjoilija oli kaatanut mun lasiin kokista ja otin ensimmäisen hörpyn niin sain suuhuni muutakin kuin juotavaa - sain pienen alkupalan maistiaisiksi. Sanotaanko, että "tarjoilija - keitossani on kärpänen"-vitsi olisi tässä kohtaa jokseensakin osuva. Mmmm.... Maistuvan(?) illallisen jälkeen sitten hotellihuoneeseen tappelemaan siitä pidetäänkö ilmastointia yöllä päällä vai ei. Harmikseni hävisin tämän ottelun ja olin seuraavat kaksi yötä unetonna ja hikisenä. Jenna onneksi tajusi näiden kahden yön jälkeen, että jos haluaa säilyä hengissä koko reissun ajan, on parempi antaa mun viilentää huone ilmastoinnilla ennen nukkumaan menoa. |
 | |
Meidän lomakoti nro 2. Kuvassa näkyy myös yksi hotellin alueella liikuskellut koira <3 |
 |
Ensimmäinen päivä altaalla Siitähän on siis kulunut VUOSIA, kun mä olen viimeksi julkisesti näyttäytynyt uima-asussa, joten tää reissu oli siinäkin mielessä merkittävä. Nyt aattelin, että jos jotakuta häiritsee meikäläisen muhkurat, niin vaihtakoon paikkaa tai pistäköön silmänsä kiinni. Mulla on oikeus nauttia auringosta, ja tietty mun lempipuuhasta eli altaassa polskuttelusta, siinä missä muillakin, vaikka olenkin pläski. Ja näin myös tein. :) |
 |
| Jennalla on perma-smile (eli jatkuva hymy) aina naamalla, kun neiti saa kölliä auringossa |
 |
Olen todistetusti ollut uikkareissa (ja turbaanissa) julkisella paikalla |
 |
| Altautunut maitovalas, missä Greenpeace? |
 |
Hain vaan muutaman ilmasen drinksun...itselleni. Aina kun kotiuduttiin huoneeseen altaalla lekottelun jälkeen, meidän siivooja Yanet oli kyhäillyt meille hauskoja vilttielukoita piristykseksi. Me sitten tippailtiin Yanet'ia milloin rahalla ja milloin vaatteilla, lääkkeillä jne., joita tuotiin lahjaksi. Kuubassa kun ihmiset saa naurettavan pientä palkkaa ja heillä on pulaa sellaisista asioista, joita me muut pidetään itsestään selvänä, kuten vaatteista, shampoosta, lääkkeistä jne. Kommunistinen kolmannen maailman valtio kun on. |
 |
Vilttitaidetta vol 1. |
 |
Vilttitaidetta vol 2. ja mun suosikki Kuuba on naurettavan halpa maa, mutta eipä siellä juuri shoppailtavaa ole. Rommia en juo ja sikareita en polta, enkä tunne ketään kuka polttaisi, joten niitä ei viitsinyt lähteä rahtaamaan. Jenna kuitenkin onnistui löytämään sentään jotain ostettavaa... |
 |
Jennan ostoksia - näillä on kiva rumpuringissä sitten jammailla Sen perusteella mitä mä olen maailmalla tähän mennessä matkaillut, niin täytyy sanoa, että Kuubassa on mun mielestä kauneimmat rannat mitä olen koskaan nähnyt. Valkeaa hiekkaa, turkoosia, lämmintä vettä... Täydellinen paratiisi. |
 |
Polku paratiisiin |
 |
| Tadaa!! |
 |
Jennan pakollinen pomppukuva |
 |
Ja sitten vähän kärrynpyörää.. |
 |
| No mihin se katosi? |
 |
Rihkaman kauppaaja |
 |
| Ohi kävelevät rantapojat halusivat välttämättä että otetaan heistä kuva Palaan asiaan taas, kun saan lisää kuvia ladattua tänne ja irtoaa enemmän tekstiä. Toivottavasti tää tyydyttää teidän pahimman juorunälän nyt edes hetkeksi.. ;) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti