Kuuba osa 2.

Lauantaina 28.5. lähdettiin päiväreissulle Havannaan. Matka sinne bussilla kesti noin 2,5h. Matkalla oli mielenkiintoista katsella maisemia. Tuntui kuin olisi kulkenut ajassa taaksepäin. Talot oli niin vanhanaikaisia ja pieniä. Varsinkin maaseudun pikkuhökkelit oli ihan muinaisajalta - niissä ei näyttänyt olevan edes juoksevaa vettä. Peltoja kynnettiin hevosen/härän ja auran avulla.. Idyllistä, mutta hyvin vanhanaikaista. Kuvia matkan varrelta:

Paikallisten asumus - tosin iso sellainen

Paikallinen perhe lähdössä reissuun

Puolivälissä matkaa pysähdyttiin pikku breikille juomaan maistuvia Piña Coladoita ja siitä tienvarsibaarin pihasta löytyi aika makee Cadillac.

Cadillac vm.54

Saavumme Havannaan

Havannaan kun saavuttiin, bussi jätti meidät vanhaan Havannaan jonnekin aukiolle, josta sitten lähdettiin 1,5h kävelykierrokselle tutustumaan vanhan Havannan historiaan. Vaikka aikamoinen historiafriikki olenkin, niin tällä kierroksella oli aivan liikaa kirkkoja ja museoita, joita kierrettiin ja siinä helteessä(!) se oli moninkerroin tuskallisempaa. Ei hirveästi jaksanut keskittyä oppaan englanninkieliseen (huonoon sellaiseen) jorinaan. Opas oli vielä joku entinen yliopiston professori, joten juttua siis riitti.. Olisin toivonut enemmän tutustumista kuubalaisten arkeen, en luentoa koloniaalisesta Kuubasta vuodelta nakki.

Joo tää oli joku kirkko... *joku ei keskittyny oppaan jorinoihin*

Jenna mielii eläväksi tykinkuulaksi

Seinämaalaus vanhassa Havannassa - paikallisia merkkihenkilöitä 1800-luvulta

Se mikä vanhassa Havannassa kävi ahdistamaan, oli se, että siellä oli jatkuvasti joku kimpussa kauppaamassa jotain tavaraa tai palvelua. Oli kansallispukuihin pukeutuneita naislaumoja, joiden kuvaaminen olisi maksanut. Oli itsensä Picassoiksi nimenneitä "taiteilijoita", jotka töhersivät susta kuvan pahvin palalle ja sitten sun olisi pitänyt se ostaa, vaikket ollut koko kuvaa edes pyytänyt. Ne vaan valitsivat jonkun ihmisen kohteeksi, piirsivät kuvan minuutissa ja sitten tulivat sitä tyrkyttämään. Niin mullekin tehtiin, mutta mä kylmästi jatkoin matkaani, enkä edes vilkaissut sitä piirrosta. Olin kuin en olis kuullutkaan mitään. Myöhemmin sitten näin jonkun toisen saaman piirroksen ja se oli kuin ekaluokkalaisen tekemä töherrys. Kuka tahansa vois tehdä sellaisen ja vaatia maksua, koska "tää esittää sua". Kaikki keinot on näköjään sallittuja, kun yrittää hankkia elantoa. Kyllä mä maksan palvelusta ja voin tipatakin, jos tippi on ansaittu, mutta tällainen ärsyttävä rahastusyritys nyppii ja pahasti. Siitä lisää myöhemmin..

Yksi Ernest Hemingwayn lempijuottoloista

Havanna

Capitolio

Noita vanhoja amerikan rautoja oli kyllä ihan joka paikassa. Toiset oli ihan tuliterän näköisiä ja toiset taas aika rapistuneita. Mietittiin vaan, että miten niillä on varaa laittaa niitä autoja ja pitää ne niin hyvässä kunnossa, kun ovat niin köyhiä. Ehkä ne saa hyvät rahat siitä, kun rahastavat autoja kuvaavia ihmisiä? Alla oleva pinkki auto oli juuri sellainen "maksullinen auto", mutta mepä oltiin ilkeitä turisteja ja salakuvattiin sitä.

Havannassa oli todella kauniita koloniaalisia taloja, mutta valitettavasti suurin osa niistä oli huonossa hapessa. Rapistumisesta huolimatta pystyi näkemään, miten kaunis kaupunki Havanna on joskus ollut. Toisaalta kaunis se on omalla tavallaan vieläkin. Charmantisti rapistunut.

Suomessa tää talo olis purettu jo aikoja sitten, mutta Kuubassa siinä asutaan edelleen

Käytiin myös uudessa Havannassa moikkaamassa Fidel Castroa ja Che Guevaraa vallankumousaukiolla. Nähtiin matkalla sinne myös Fidelin pikku vene, jolla hän oli matkannut Chen ja "muutaman" muun kanssa Meksikosta Kuubaan aloittamaan vallankumousta. 12 hengen veneeseen ahtautui yhteensä 82 ihmistä!

Fidel Castrohan se siinä.. tosin minusta näyttää enemmän Osamalta..

Che Guevara - Castron kakkosmies ja yksi Kuuban vallankumoussankareista

Jose Martin, Kuuban kansallissankarin, muistomerkki Revolution Squarella eli vallankumousaukiolla

Kun vanha ja uusi Havanna oli nähty, poikettiin pikaisesti paikallisilla markkinoilla, jossa myytiin (yllättäen turisteille) jos jonkunnäköistä krääsää, mutta mitään ei tarttunut mukaan sillä kertaa. Sitten alkoikin jo odotettu kotimatka Varaderoon ihanassa ilmastoidussa(!) bussissa. Havanna oli mielenkiintoinen paikka, mutta mulle aivan liian kuuma. Ja kuten sanoin, olisin kaivannut enemmän tietoa kuubalaisten arjesta ja kulttuurista tunkkaisen muinaisluennon sijaan. Ehkä sitten ensi kerralla..

Pojat ruinasivat turisteilta jotain..rahaa kai

Päiväreissun jälkeen oli paluu ns. loma-arkeen, eli jälleen ruokaa, allasta, aurinkoa ja köllöttelyä :)

Meidän kaveri uima-altaalta. Purskautin sille vettä ja se nuoli sitä puunrungosta!

Jennakin ehti lomalla löytää itselleen kuubalaisen poikaystävän. Tai no stalkkerin jos rehellisiä ollaan. Herra rakastui palavasti Jenskaan altaalla eikä ottanut ymmärtääkseen, ettei Jennaa kiinnostanut, kun eihän neiti tietty kehdannut sitä sille suoraan sanoa, tommonen ylikiltti tapaus kun on. ;) Helpommalla olis päässyt, jos olis sanonut. Sit ei olis välttämättä tarvinnut pakoilla jätkää loppureissun ajan. Sen siitä saa kun tuijottelee hyväkroppaisia työntekijöitä altaalla. :D

Meille ei kyllä ikinä selvinny mitä se jäpikkä oikein siellä hotellilla työkseen teki - se meinaan aina vaan joko vikitteli tai muuten vaan hengasi asiakkaiden kanssa milloin altaalla (oli siellä välillä vaikkei ollut vielä työvuorossa) ja milloin buffetissa. Outo tapaus. Ehkä se oli hotellin palkallinen gigolo :D

Vedenelävä houkuttelee viattomia kuubalaisia poikia altaalla

Kuvasaastetta, kun sitä on kerran toivottu:

Piti kerrankin vähän tälläytyä illalliselle

Hei me poseerataan!

Oooooo..

Poseerataas taas nätisti - sano juusto.

Tällasia me oikeesti ollaan.. täysjärkistä porukkaa kaikin puolin.

Katso pallero loikkaa

Jennan poikaystävä-ehdokas numero 2. - Stalkkerista ei ole kuvaa

Herra oli myös innokas valokuvauksen harrastaja..

.. ja kuvautti itseään ja Jennaa varmaan tunnin erilaisissa poseerauksissa :D

Jäljet hiekalla

Mä jouduin poseeraamaan ihan yksin.. yhyy...

Bracelet buddies!!! Vähän niinku Joey ja Chandler.

Meidän lempparijuoma eli ananaslimu Piñita

Että näin..

Fiksuus oikein loistaa näistä kuvista..

MWAH!!

Meidän hotellitaksi

Lomakoti rannalta päin

Upea auringonlasku <3

Tää kaveri hengas meidän parvekkeella yksi päivä

Loman päättymisen kunniaksi käytiin hotellin kampaajalla lähtöaamuna ottamassa lomaletit tukkaan. Kaupan päälle sai kasvojen kohotuksen - oli meinaan tiukat letit!

Miten niin käytiin samalla kampaajalla?!

Lentokentällä paluulentoa odotettaessa törmättiin taas rasittavaan pakkorahastukseen - naisten vessassa ei ollut paperia ollenkaan vaan siitä joutui maksamaan "vessanaisille"!! Miesten vessassa oli kyllä paperia!! TÖRKEETÄ!! Onneks oli omat paperit mukana. Matkaopas meinaan varoitti asiasta kun Havannaan lähdettiin, mutta enhän mä ny tajunnu, et ne vielä lentokentälläkin harrastetaan moista kiristysrosvousta! Hieman olis nyppiny hihaan pyyhkiä :P

Yks kuppasimmista lentokentistä IKINÄ!! Meni maku..

Mutta kaiken kaikkiaan oli rentouttava aurinkoloma maassa, jossa en koskaan kuvitellut vierailevani. Nyt voin sanoa, että voisin mennä uudestaankin. Niin kaunista siellä oli ja ihmiset, kaikesta köyhyydestä huolimatta, olivat iloisia ja ystävällisiä.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

PS. Jenna toimi sensuurina eikä anna mun julkaista sen huvittavia bikiniposeerauksia, kuten Baywatch-juoksentelua rannalla yms. Ilonpilaaja.