Ohi on :(

Upea Kanadan reissu on ohi. Suomessa oon ollut nyt kolme viikkoa, yrittäen totutella tylsään arkeen kotimaassa ja koettaen toipua aikaerosta. Ensi alkuun heräsin joka aamu tikkana klo 5.00, mutta nyt on kroppa päättänyt taas kääntää itsensä Vancouverin aikaan ja valvon yöt ja nukun päivät. No onneksi tässä on nyt vielä melkein kuukauden päivät ennenkuin paluu koulunpenkille odottaa. Loppurutistusta vailla sekin urakka.

Viimeiset viikot Kanadassa hurahti ohi nopeasti, kuten oikeastaan koko kolme kuukautta. Toisaalta olin iloinen, että pääsisin vihdoin kotiin tuttujen asioiden, perheen, kavereiden ja kissojen luokse, mutta toisaalta oli haikea olo, kun tiesi, että pitkään odottamani työharjoittelu ulkomailla olisi ohitse. Ristiriitaisia tuntemuksia oli paljon. Viimeiset viikot harjoittelussa meni melko rutiinilla, oli mm. kahvi-baaria, pubi-iltaa, ostosreissua ja Suomi-ryhmää. Lisäksi päästiin perkaamaan mansikoita, jotta asukkailla olisi sitten talven varalle jälkkäriaineksia pakkasessa :D Moni asukaskin osallistui innolla perkuu-urakkaan, olihan mansikoita monta lavallista puhdistettavana. Ja perkuuhommiinhan kuuluu tietty myös mansikan laadun tarkkailu eli piti kuormasta vähän koemaistaa muutamia marjoja...

Viimeinen pubi-ilta oli meidän lähtöä edeltävällä viikolla. Harmillisesti paikalla ei ollut hirveästi porukkaa, koska apartmentteihin oli unohtunut viedä ilmoitukset pubi-illasta. Sinänsä harmi, koska se oli kuitenkin meidän viimeinen pubi-ilta.

Meeri opettaa meitä pahoille tavoille

Kathleen, Lucy ja kieltä opettelemassa olevan Raija

Herttaiset skotit Hugh ja May

Säpinää pubi-illassa riitti, kiitos Alexanderin eli herra Duracell-pupun. Hän on niin kova tanssimaan, että kierteli huoneessa koko ajan etsimässä tanssikaveria. Edellisessä pubi-illassa olin onnistunut välttelemään Alexia, mutta vikalla kerralla nakki napsahti... Ei ole tainnut kappale kestää ikinä niin kauan kuin tuolla kertaa!

Kumpi vie ja kumpi vikisee?

Viimeistä Suomi-ryhmää varten haluttiin kehittää jotain mukavaa ja erilaista meidän ihanille ryhmäläisille, joten päätettiin tarjota heille suomalaisia herkkuja, ruisleipää ja silliä sekä kahvin kanssa kauralastuja. (Kiitos Eville ja Sinikalle leivistä) Eihän se nyt ihan ehtaa ruisleipää ollut, mutta hyvin lähellä sitä. Jotain Fazerin Saksassa valmistamaa. Hyvää se oli kuitenkin ja ryhmäläiset olivat hyvin innoissaan ja nauttivat herkuista. Suomalaisten herkkujen avulla saatiin mukaan houkuteltua myös yksi sellainen asukas, joka ei ollut aikaisemmin halunnut tulla mukaan ryhmään. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! :D

Lisäksi pidettiin myös Levyraati, jossa soitettiin pelkästään suomalaista musiikkia ja siitäkin pidettiin kovasti. Varsinkin kun kaikkien suosikki Kulkurin Valssi alkoi soimaan. Kaikki ryhmäläiset lauloivat mukana ja osasivat sanat ulkomuistista. Hellyyttäviä olivat <3

Erkki, Helmi ja Sirkka nauttivat tarjoilusta

Samoin Kyllikki ja Hilda

Emäntää leikkimässä

Kulkurin Valssi voitti - tietenkin!

Herkkusia

Täysi tupa Suomi-ryhmässä! :)

Pitihän sitä vielä yhteiskuva ottaa. Harmi, etteivät kaikki siihen päässeet.

Viimeisenä työpäivänä eli perjantaina 15.7. meillä oli erilainen kahvibaari. Yksi asukas oli nukkunut pois 10 päivää aiemmin ja hänen miehensä halusi pitää pienen kahvitilaisuuden vaimonsa muistoksi ja tarjosi kahvibaarissa sitten kaikille kakkua. Ja koska oli myös meidän viimeinen työpäivä, meitä muistettiin myös. Saatiin ihanat lahjat meidän ohjaajilta Eviltä ja Ritvalta. He olivat tehneet meille upeat kuvakirjat meidän ajasta Suomi-kodissa. Saatiin myös Canada-hupparit ja liput muistoksi. 

Meitä muistivat myös lahjoilla skottipariskunta Hugh ja May, jota ei osattu odottaa ollenkaan. Hugh oli kirjoittanut meille myös kortit, ja koska ei ollut muistanut meidän nimiä hän oli osoittanut ne seuraavasti: Jenna oli "The Quiet One" ja mä olin "The Smiler" :D Odotin, että olisin pikemminkin ollut "The Loud Mouth"... ;) Myös eräs asukas, joka on taiteilija, oli tehnyt käsin meille upeat Hortensia-kortit, jotka meille antoi heti aamusta. So sweet!

Jouduttiin siinä sitten vielä pitämään ex tempore läksiäispuhe, jossa koetettiin muistaa kiittää kaikkia ihania ihmisiä, joihin oltiin tutustuttu kolmen kuukauden aikana. Unohdettiin kuitenkin meidän loistavat ohjaajat Evi ja Ritva... Damn...

Joten suurkiitokset Eville siitä, että valitsit minut ja Jennan harjoittelemaan Suomi-kotiin. Tämä oli ehdottomasti kaikkein paras työharjoittelu, joka mulla on ollut. Oon aina haaveillut päästä ulkomaille pidemmäksi aikaa ja tämä harjoittelu mahdollisti sen. Kiitos myös siitä, että annoit meidän vapaasti ja itsenäisesti tehdä töitä ja vetää ryhmiä, kuitenkin antaen ohjausta, tukea ja neuvoja silloin kun niitä tarvittiin.

Suuret kiitokset myös Ritvalle avusta ja ohjauksesta sekä aina iloisesta asenteesta, joka piristi päivää. Kanssasi oli todella ilo työskennellä.

Kiitokset myös kaikille Suomi-kodin työntekijöille ja asukkaille. Otitte meidät niin sydämellisesti vastaan, että tunsimme olomme kotoisaksi heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Sama koskee myös asukkaiden omaisia ja ehdottomasti myös ihania vapaaehtoisleidejä. Aini, Annikki, Meeri, Hellevi, Helvi, Helena ja muut - olitte aivan ihania ja oli ilo tutustua teihin kaikkiin.

Ja lopuksi vielä iso kiitos kuuluu tietty Jennalle. Kiitos, että lähdit mun kanssa Kanadaan. En olisi voinut parempaa matkaseuraa saada. Tuskin olisin kenenkään muun pärstää jaksanut katsella kolmea kuukautta 24/7 ilman, että olisi tullut ruumiita ja tuskin kukaan muu olis mua ja mun hankalaa luonnetta kestänyt niin pitkään. Kiitti muru <3

Tämä blogi nyt sitten loppuu tähän. Kiitos kaikille sitä seuranneille. Toivottavasti ootte viihtyneet matkassa mukana. Jos tätä lukee joskus tulevaisuudessa uudet Suomi-kodin harjoittelijat tai harjoittelua harkitsevat ja teillä on jotain kysymyksiä niin pistäkää kommenttia johonkin näistä postauksista, kyllä mä vastaan, vaikka aikaa olisi kulunutkin omasta harjoittelusta.

Over and out.

Jenna and Sanna have left the building. Thank you and good night.